Karhukosken kämpän historiaa
Karhukosken kämppä on perustettu tälle paikalle v. 1909. Tarve kämpän rakentamiseen tuli sekä alueen hakkuista että Lökkiönjoen uitosta. Karhukosken lahdella niputettiin irtouitosta tullut puutavara ennen sen hinausta tehtaalle.
Nimensä kämppä on saanut läheisestä koskesta, joka laskee Lökkiönjoen vedet Saimaaseen n. 5 metrin putouskorkeudella.
Perustamisvuonna paikalle rakennettiin kämppä ja lisäksi suuri hevostalli, mutta ei muita rakennuksia, ei edes saunaa. Halukkaat joutuivat käymään saunassa n. 5 kilometrin päässä olevalla Heinlahden kämpällä. Kämpän viereen rakennettiin aitta- ja liiterirakennus v. 1938. Nykyisen saunan paikalle oli alkujaan kuorintapaikka, jossa puutavaraa kuorittiin ennen veteenvieritystä. Sauna rakennettiin rantaan vasta v. 1956.
Karhukosken kämpällä ei ollut koskaan pomoa, pomotus hoidettiin Lieviskässä sijainneesta Murniemen sekä Ristijärven kämpiltä käsin. Alkuaikoina ei myöskään kämppäemäntää ollut, jokainen huolehti itse oman ruokansa.
Oma erikoisuutensa oli myös se, ettei kämpällä ollut alkuaikoina lainkaan sänkyjä, illalla levitettiin kämpän lattialle olkia nukkumasijoiksi ja päiväksi ne kerättiin pois.
Laajennusosa rakennettiin 1925-luvun alkupuolella ja siitä saatiin tilat myös kämppäemännälle.
Laajennuksen tupaantuliaiset olivat suuret juhlat, väkeä kokoontui kyliltä ja lähistön kämpiltä. Eri tarinoiden mukaan tupaantuliaisissa sai surmansa 3 miestä, läheisen Sorvakosken kämpän isäntä menehtyi verenhukkaan hypättyään pakoon kamarin ikkunan läpi, kaksi lotjamiestä kuoli puukoniskuun.
Kämpän rakennuksista muut ovat edelleen jäljellä, ainoastaan tien toisella puolella sijainneet hevostallit on purettu pois v. 1970.
Alkujaan kämpälle ei ollut tietä, kolmisenkymmentä vuotta tänne kuljettiin kesällä joko veneellä tai polkuja pitkin Kurenautiosta, Lieviskän suunnalta sekä Lökkiöltä päin. Talvella kuljettiin tietysti suksilla ja hevosella näitä samoja väyliä.
Tie kämpälle rakennettiin v. 1950, samalla pengerrettiin tieväylä suon yli niemeen, jonne tehtiin pieni pudotuslaituri v. 1953.
Pudotuslaiturin lisäksi talvella ajettiin puutavaraa nippuihin lahden jäälle odottamaan kevään uittoja.
1970-luvulla kesänviettopaikaksi
1970-luvulle tultaessa kämpän käyttö alkoi hiljentyä, savotat koneellistuivat ja työntekijä liikkuivat jo autoilla kotoa käsin. Samaan aikaan etsittiin Stora Enson Metsäkonttorilaisten kesänviettopaikaksi sopivaa kämppää. Työryhmä kävi katsastamassa Mustinniemen sekä Murniemen Lieviskässä, mutta päätyi sitten Karhukoskeen.
Kämppää ja sen ympäristöä siivottiin talkoilla, samoin maalattiin kämpän sisäpuoli. Tästä alkoi kämpän uusi elämä vapaa-ajan viettopaikkana.
Alkuvuosina kämpän käyttö oli vilkasta, ensimmäisen vuosikymmenen aikana kämpällä oli keskimäärin n. 40 käyntiä / vuosi.
1970 – 80 lukujen vaihteessa niemen pudotuspaikkaa laajennettiin ja samalla puutavaran ajo veteen vilkastui. Tästä aiheutui suurta haittaa kämpän virkistyskäytölle, autot nostivat pölyä ja aiheuttivat melua, lisäksi puutavaran kuorta kulkeutui pudotuspaikalta saunarantaan vettä likaamaan.
90-luvulla puun kulkusuunta pudotuspaikalla oli jo toinen. Mustinsaaren hakkuista ajettiin puutavaraa proomulla pudotuspaikalle, josta se vietiin autolla tehtaille.
2000-luvulle tultaessa kämpän käyttö hiljeni ja Stora Enso päätti laittaa sen myyntin, kuten pääosan muistakin kämpistään.
Kahden perheen kiinteistöyhtymä osti kämpän elokuussa 2015, kämppä on sen jälkeen käynyt läpi täydellisen kunnostuksen ja on taas elämänsä kunnossa valmiina vastaanottamaan vieraita läheltä ja kaukaa.